Nyt väsyttää. Pääsin kokeilemaan
tätä kellojen vaihtoa työtätekevien näkökulmasta, kun kello oli soimassa aamulla 6.45.
Eilisilta puolestaan ei päättynyt töissä käyvän aikataululla, vaan viimeistelin
esseetä vielä yhdentoista jälkeen. Aamu oli samalla muistutus siitä, että
lasten kanssa töihin lähtö ei suju samalla tavalla kuin yksin. Kello oli viime
viikolla soimassa samaan aikaan, vaikka työpäivä alkoi 45 minuuttia myöhemmin.
Onneksi sitten oikeina tarha-aamuina ei tarvitse lapsille laittaa aamupalaa,
koska syöminen on hidasta. Jos se nyt ylipäätään onnistuu näin aikaisin.
Väsymys. Mitäpä jos sitä vaikka
lähtisi nukkumaan. Tai ainakin lukemaan. Ei jaksa kirjoittaa enää tänä iltana
mitään.
Niin, ja ulkona näyttää näin
hehkeältä. Takatalvi. – Mutta toisaalta myös kesäaika. Kello yli kahdeksan ja näin valoisaa. Ja pitkät valoisat illat eivät mene heti pois, lumi sen sijaan onneksi kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti