Nuukailun ihanuus

Ennätin eilen illalla lukemaan Voi hyvin -lehden. Universumi on nyt näköjään tämän nuukailuprojektini puolella. Olin ajatellut pitää lehden tilauksen voimassa, kun siinä on ollut paljon hyviä henkiseen hyvinvointiin liittyviä juttuja. Nyt lehteä oli kuitenkin uudistettu ja ilmeisesti päätoimittajakin vaihtunut. Henkisen hyvinvoinnin sijaan fokusta oli siirretty liikuntaan, ravintoon ja jopa ulkonäköön. Nyt lehti kosiskelee selvästi samaan lukijakuntaa kuin Hyvä Terveys ja Kauneus ja Terveys, mikä on vähän harmi, kun henkiseen hyvinvointiin keskittyvää tarjontaa ei Suomessa nyt niin hirveästi ole. Menestystä lehdelle, mutta minä peruutin tilaukseni.  

Samalla täytyy sanoa, että tämä nuukailu on aika kivaa. Ensinnäkin huomaa, että vähemmälläkin selviää. Ja omalla kohdalla ei nyt vielä niin kauhean vähällä, kun kuitenkin maksan lainaa omistusasunnosta, edullisesta paritalokolmiosta kohtuullisen hyvällä alueella Helsingissä, ja ajelen omalla autolla. Nuukailu luo toivoa siitä, että tulevaisuudessakin selviää. Kun menot ovat pienemmät, ei hirveän suuria tuloja tarvitsekaan. Ja kun nuukailee, elämä ei olekaan vellomista siinä, etten saanut tuota tai tätäkään. Tilalle tulee päinvastoin ylpeyttä ja onnistumisen kokemusta siitä, etten tarvinnut tuotakaan ja tähänkin onnistuin kehittämään halvemman vaihtoehdon. Elämä ei myöskään ole tulevaisuuden varakassan jatkuvaa kasvattamista. Nuukaillen ei kuukaudessa kulu niin suuria summia, jolloin on mahdollista elää tuloilla eikä säästöillä. Tämä tosin liittyy paitsi nuukailuun, niin myös siihen oivallukseen, että työtä tekevälle löytyy aina toimeentulon mahdollisuuksia. Usein näköjään myös mukavia ja mieluisia eikä vain työtä palkan vuoksi.