Leivoin tänään peltileipää ja
heittelin sinne vanhat puuronjämät, syömättömät keltuaiset, dippikastikkeen
loput ja pakkasesta hileiseksi menneitä puolukoita. Keltuaiset saavat jatkossa
jäädä tästä reseptistä pois, mutta puolukoita olisi voinut laittaa koko
pussillisenkin. Peltileivän ainoa huono puoli on, että se on niin hyvää, että
yksinään saa vedettyä puoli pellillistä hetkessä. Ja että se on erityisen hyvää
Oivariinin kanssa, mikä johtaa voipurkin nopeaan tyhjenemiseen.
Huh hah heijaa. Tämä työskentely
luo hienosti uskoa siihen, että jatkossakin tilille saa tipahtelemaan riittävästi
rahaa toimeentulemiseen. Mutta tällä tahdilla ei kyllä enää jää aikaa hiljentyä
ja ajatella – tai edes lukea mitään. Ne omat hetket sijoittuvat tässä mallissa
päivään, lasten rinnalla elämiseen, ulkoilusta nauttimiseen. Erinomaista sekin,
mutta haluan kyllä myös iltaan tunnin muuhun kuin työntekoon ja blogin
kirjoittamiseen. Tänään se jopa onnistuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti