maaliskuuta 26, 2015

Minä opettaja

Tänään oli taas sijaisuuspäivä. Jotain opetuksesta työnä täytyy kertoa se, että minussa oli taas työpäivän jälkeen enemmän energiaa kuin ennen sitä. Alaluokkien sijaistaminen on mahtavaa, kun opettajan auktoriteetin kyseenalaistamisen sijaan kaikki lapset hyväksyvät sinut vielä välittömästi ”opettajana”. Ne vilkkaammatkin epelit välitunnilla. Minä – välitunnilla – auktoriteetti. Että maar hymyilytti. Oikeasti koulussa inhosin välitunteja, mutta opettajan roolissa ne ovat pirun voimaannuttavia.


On tämä kyllä niin erilaista kuin yliopisto-opetus. Yliopistolla olisin ensinnäkin tarvinnut viikon siihen, että olisin valmistellut viisi oppituntia. Nyt luin opettajan kirjoittamat ohjeet ja selasin netistä pari asiaa eilen illalla kymmenessä minuutissa. Opettajan oppaista löytyi lisää hyviä ohjeita tunnin kulkuun. Toisekseen vastassa ei ollut vain puhumattomia, paikallaan istuvia päitä, vaan lasten persoonat tulevat esiin välittömästi. Ja se päivä vain soljuu. Useaan otteeseen on taukoja, jolloin voi oikeasti unohtaa työn eikä tarvitse ajatella, että minun pitäisi olla tekemässä jotain muuta. Saa täysin luvan kanssa rentoutua ja istua kahvipöydän ääressä. Oppilaan näkökulmasta oppitunti oli aikanaan välillä hyvin pitkä, mutta opettajan perspektiivistä se 45 minuuttia hurahtaa hetkessä. Ja kahdelta on jo kotona. Työpäivä tehty, ja sen jälkeen vielä oikeasti aikaa muuhunkin. Kuten käännöstöihin ja pidemmän kaavan mukaiseen vierailuun tädin luona. Olipas mukava visiitti ja muutoinkin hyvä päivä. Tällaista voisi olla hyvä arki. 

Ehdottomasti haen syksyksi jotain sijaisuutta. Kotona on nyt selvästi tullut oltua niin pitkään, että alan kaivata takaisin työmaailmaan. Varsinkin tällaiseen työmaailmaan, jossa on selkeästi määritelty työnkuva.

Ei kommentteja: